logokuva



Logo Kaatuneitten Omaisten Liiton
HENGELLISET- JA KULTTUURIPÄIVÄT
LAUANTAI 17.9. JA
SUNNUNTAI 18.9.2016
Hämeenlinnassa
Logo

* * *



ohjelma


Kuvat Aulangolta Lauri Lehtinen

Aulanko







Aulanko








Aulanko








Aulanko

Aulangon juhlasalissa








Aulanko

Puheenjohtaja Hannu Niskanen avasi historiikin julkistamistilaisuuden.








Aulanko

Kol 70v Historiikin kirjoittaja filosofian tohtori Jarkko Kemppi kertoi teoksen kirjoittamisesta.







Aulanko

  Kiitoskukkaset ojensi järjestösihteeri Pirjo Tolvanen.







Aulanko

Historiikin valmistelu aloitettiin kuluvan vuosikymmenen alussa. Kirjoittajaksi valittiin teologian, filosofian ja kasvatustieteiden tohtori Hannu Välimäki. Hän joutui terveydellisistä syistä luopumaan tehtävästään v 2014 ja menehtyi pian tämän jälkeen. Teoksen kaksi ensimmäistä lukua perustuvat  hänen työhönsä.
Rouva Välimäki kertoi juhlassa puolisonsa historiikkityön vaiheista.  Viimeiseksi rouva Välimäki oli luovuttanut Jarmo Kempille täyden matkalaukullisen historiikin aineistoa työn jatkamista varten.




Aulanko

Historiikkia esitteli myös toiminnanjohtaja Jarmo Hietanen.






ILTAOHJELMA JATKUI JUHLASALISSA



Aulanko

Tervetulotoivotus ja juhlapäivien esittely
Kanta-Hämeen Sotaorvot ry:n puheenjohtaja Esko Raitanen


Tervetuloa Hämeenlinnaan

Arvoisat kutsuvieraat ja hyvät kaatuneitten omaiset tervetuloa Hämeenlinnaan ja Aulangolle.
Aloitamme nämä Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n valtakunnalliset Hengelliset ja kulttuuripäivät hetken hiljaisuudella muistellen sodissamme kaatuneita omaisia ja muita sankarivainajia.  Kiitos. 

En ole vielä tutustunut hetki sitten julkistettuun kirjaan, joten en uskalla tarttua Kaatuneitten Omaisten Liiton aiempiin vaiheisiin. Sen verran kuitenkin historiaa, että tietojeni mukaan Ruotsi- Suomessa 1700-luvulla sodassa kaatuneen upseerin leskelle maksettiin pientä eläkettä ja leski sai asua sotilasvirkatalossa elämänsä loppuun saakka. Näin ollen kaatuneitten omaisista kannettiin huolta jo ennen nykyistä Kaatuneitten Omaisten liittoakin. Sodassa kaatuneet olivat nuoria miehiä. Minun isäni, joka kaatui Kannaksella helmikuussa 1940 ehti kaksi päivää ennen kuolemaansa täyttää 40 vuotta ja oli näin vanhimpia rintamalla palvelleita miehistön edustajia. Kantahenkilöissä
oli vanhempiakin esimerkkinä yhdistyksemme kunniapuheenjohtajan Pirkko Myllyojan isä
jääkärikapteeni Ponkala oli syntynyt jo 1800-luvun puolella. Sankarien yli 110.000 vanhempaa ovat varmaan jo lähes kaikki siirtyneet poikiensa seuraan ja sotalesketkin ovat jo keski-iältään yli 90-vuotiaita, joten heidänkin joukkonsa harvenee nopeasti. Jos mukana on sankarivainajan vanhempia tai sotaleskiä. Läsnä on yksi sotaleski. Te olette erityisen sydämellisesti tervetulleita juhlille.

Aulanko

Sotaleski Kyllikki Koski Seinäjoelta saattajineen.

Kun toiminnanjohtaja Jarmo Hietanen keväällä 2015 kysyi minulta voisimmeko järjestää vuoden 2016 Hengelliset ja kulttuuripäivät Hämeenlinnassa niin Kanta-Hämeen Sotaorvot ry päätti lyhyen keskustelun jälkeen hallituksensa kokouksessa ottaa tehtävän vastaan. Samalla hallitus nimesi kuuden hengen suunnitteluryhmän juhlia valmistelemaan. Suunnitteluryhmään tuli mukaan myös Matti Peltola Tuuloksen Kaatuneitten Omaiset ry:stä. Tuuloksen Kaatuneitten Omaiset ry on vanhimpia alueellisia yhdistyksiä, sillä se vietti viikko sitten 70-vuotisjuhliaan. Kanta- Hämeen Sotaorvot ry on perustettu 05.05.2003. Varsinaisia jäseniä yhdistyksessämme on hieman yli 200 ja kannatusjäseniä runsaat 30, joten kuulumme liiton noin 70 yhdistyksen joukossa pienehköihin tai keskisuuriin. Hämeenlinnan Kaatuneitten Omaiset ry:n lopetti toimintansa joitakin vuosia sitten ja jäsenet kutsuttiin mukaan yhdistykseemme.

Suunnitteluryhmä varasi tilat juhlia varten. Lauantai vietetään täällä Aulangon hotellissa ja
huominen sunnuntaipäivä aloitetaan Raatihuoneella, sitten piispanmessu järjestetään Hämeenlinnan kirkossa sekä lounas ja pääjuhla Verkatehtaalla. Ohjelman suunnittelussa pääjuhla noudattaa perinteitä ja tässä lauantain seminaarinomaisessa ohjelmassa meillä oli mielessämme kolme aihekokonaisuutta.
Ensiksi sääntöjemme mukaan yhdistyksen tarkoituksena on vaalia sodissa kaatuneiden ja sodan olosuhteissa henkensä menettäneiden muistoa. Asiaa ja sen hoitamista kaikkien veteraanijärjestöjen kesken on selvitetty muutamissa seminaareissa. Tervetuloa juhliin kenraali Olli Heiskanen.

Toiseksi sääntöjen mukaan yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi pääsevät sodassa kaatuneen omaiset, joita ovat kaatuneen aviopuoliso, lapsi, lapsenlapsi ja sisarus. Monesti on pohdittu mitä meidän jälkeemme. Tietoni mukaan yhdistyksissä ei ole toiminnassa mukana kovinkaan monia kaatuneen lapsenlapsia. Tervetuloa sotaorvon tytär, kasvatustieteiden tohtori Sirpa Koskinen. Pahoittelen sekaannusta nimesi kohdalla aikaisemmissa ohjelmaluonnoksissa.

Kolmanneksi Hämeenlinnaa käsiteltäessä ei voida unohtaa säveltäjämestari Jean Sibeliusta. Hänen sävellyksensä ovat vahvasti mukana juhlien musiikkitarjonnassa. Oikea henkilö Hänestä kertomaan on Sibelius Celebrationin johtaja Erkki Korhonen.  Tervetuloa.
 
Perinteitä edustaa myös toiminnanjohtaja Jarmo Hietasen kertomus liiton ajankohtaisista asioista. Esityksiin liittyvät lyhyet kysymykset ja kommentit ovat sallittuja.

Illan ohjelman päättävät kirkkoherrat Timo Kalaja ja isä Markus sekä Erkki Korhonen yhteiseen hartaustilaisuuteen.
 
Ohjelman päätyttyä on järjestetty kuljetus hotelli Vaakunan kautta kaupungille. Bussi odottaa kello 21.00 alkaen.

Seuraavana on ohjelmassa Sibelius-opiston harmonikkaryhmä.


Puhe ladattavissa PDF-tiedostona...




Aulanko

Sibelius-opiston harmonikkaryhmä






Aulanko

Perinneasiaa kenraali Olli Heiskanen








Aulanko

Tulevaisuutta sotaorvon tytär kasvatustieteiden tohtori Sirpa Koskinen






Aulanko

Jean Sibeliusta ja hänen tuotantoaan esitteli sanoin ja musiikkinäyttein Sibeliuksen 150-juhlavuoden valtakunnallisen Sibelius Celebrations - organisaation johtaja Erkki Korhonen.
Erkki Korhonen säesti myös juhlan päätösvirren.




Aulanko


Kaatuneitten Omaisten Liiton kuulumisia toiminnanjohtaja Jarmo Hietanen







Aulanko


Hartaustilaisuus, kirkkoherrat isä Markus ja Timo Kalaja.


Aulanko


* * *



SUNNUNTAINA 18.9.2016

Hämeenlinnan kirkossa
ja
Verkatehtaan kulttuuri- ja kongressikeskuksessa



Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016


Piispanmessun kulkueiden ja seppelpartion lähettämisen
YouTube-linkki on messun kuvien jälkeen.




Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016








Hämeenlinna 2016

Kirkkoväärti Matti Peltola







Hämeenlinna 2016


Hämeenlinna 2016





Hämeenlinna 2016

Piispa Matti Repo







Hämeenlinna 2016

Liturgi Timo Kalaja






Hämeenlinna 2016


Hämeenlinna 2016



Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016








Hämeenlinna 2016

Matti Peltola

Vanhan Testamentin teksti  Jes. 44: 21-23

Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani,
muista, Israel,
että minä olen sinut muovannut,
sinä olet minun palvelijani,
sinä et minulta unohdu, Israel.
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven,
sinun syntisi kuin pilviverhon.
Palaa minun luokseni,
minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt,
iloitkaa, maan syvyydet,
puhjetkaa riemuun, te vuoret,
te metsät ja jokainen metsän puu:
Herra on lunastanut Jaakobin!
Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.





Hämeenlinna 2016

Ulla-Maija Wilenius

Uuden Testamentin teksti  Gal. 5: 1-6

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. 



Hämeenlinna 2016





Hämeenlinna 2016


Evankeliumi Luuk. 14: 1-6

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.



Hämeenlinna 2016


VELVOLLISUUS JA VAPAUS NÄKEVÄT SUKUPOLVIEN YLI

Kukapa ei heti tarttuisi toimeen, kun kyse on oman perheen jäsenten suojelemisesta? Omien puolia pidetään kaikkia vaaroja ja vaikeuksia vastaan. Kaikkein lähimpiä ovat ehkä omat lapset ja lapsenlapset, joiden puolesta aikuinen rientää empimättä toimimaan. Se on selvää, sillä paitsi että lapsissa ja nuorissa nähdään tulevaisuus, he myös jollain tavalla ovat kuin osa vanhempien omasta elämästä.

Jeesuksen kysymys tuntuu itsestään selvältä. Ei kukaan jättäisi lepopäivänä kaivoon pudonnutta lasta odottamaan seuraavaa päivää, jolloin saisi tehdä työtä. Hänet pelastetaan heti, hetkeäkään ei saa viivytellä. Eikä varmasti jäätäisi odottelemaan, vaikka kaivoon olisikin pudonnut ihmisen sijasta eläin, Jeesuksen esimerkkinä härkä. Tietysti jokainen ryhtyy pelastamaan myös kotieläintään, elävää olentoa. Niin tehdään muustakin syystä kuin siitä, että ainakin härkä on rahallisesti kovin arvokas ja sen avulla tehdään töitä ja pysytään itse hengissä. Eläin pelastetaan siksi, koska elämä on itsessään arvokas. Onhan jokainen koiraa tai hevosta silmiin katsonut kokenut, että jonkinlainen yhteys tuntuu syntyvän ystävällisen eläimen kanssa.

Jokainen siis rakastaa paitsi omaa perhettään, myös elämää yleensä, ja pitää sitä arvokkaampana kuin sääntöjen noudattamista. Jos joku putoaa satamalaiturilta veteen, tokihan häntä kuuluu hypätä auttamaan, vaikka vieressä seisoisi kyltti kieltämässä uimisen.
Mikä on luvallista? Kaikissa olosuhteissa sellaista on ainakin hengen pelastaminen, elämän suojeleminen, hyvän tekeminen toisen päästämiseksi hänen pulastaan. Sellaisesta eivät estä lait ja säännöt, mutta sellaisesta voi estää oma mukavuudenhalu ja oma pelko joutua itse samaan pulaan mistä yrittää toista pelastaa. Kun toista ryhtyy auttamaan, joutuu näkemään vaivaa ja asettamaan itsensä jopa hengenvaaraan.

Päivän Raamatun lukukappaleet puhuvat vapaudesta. Ei kuitenkaan vapaudesta olla noudattamatta lakia, vaan vapaudesta vääränlaisesta uskonnollisuudesta, pakottamiseksi ja rajoittamiseksi ymmärretystä uskonnollisuudesta. Jeesus osoittaa, ettei voi olla sellaisia uskonnollisten auktoriteettien määräyksiä, jotka menevät tärkeydessä ohi lähimmäisen auttamisesta hänen hädänalaisessa tilassaan.
Lieneekö sellaista uskonnollisuutta enää Suomessa? Vaikka ehkä tunnemme tällaisia sääntöjä ja määräyksiä kirjallisuudesta ja elokuvista, eivät sellaiset tunnu tutuilta meidän ajassamme. Estääkö täällä mikään uskonnollinen sääntö ketään mistään, tai pidetäänkö sellaisia edes minkään arvoisina? Päinvastoin näyttää siltä, että kaikki tabut on jo murrettu, ainakin uskonnolliset tabut. Pyhää ei ehkä aina edes tunnisteta pyhäksi, tai jos tunnistetaan, sitä ei välttämättä kunnioiteta sen enempää kuin mitään arkista ilmiötä.

Mahtaako niin sanottua jumalanpelkoa löytyä enää mistään muualta kuin sellaisten keskuudessa, jossa tuntevat samaan aikaan myös rakkautta Jumalaa kohtaan? Joille Jumalalla tai uskolla ei tunnu olevan merkitystä, heille tuskin puhuvat mitään uskonnolla perustellut käyttäytymissäännötkään; sellaisia pidetään päinvastoin käsittämättöminä, jopa naurettavina.
Mutta ehkä jokin pyhän kunnioitus kuitenkin on edelleen olemassa? Ehkä maallistuneessakin Suomessa tunnetaan sittenkin varovaisuutta Pyhän edessä, isolla alkukirjaimella kirjoitettuna? Useimmat ymmärtävät esimerkiksi, ettei kirkkoon tulla kuin urheiluhalliin tai ostoskeskukseen hälisemään vaan hiljentymään.

Onko ihminen siis vapaa kaikista säännöistä, kun Jeesus vapauttaa hänet uskonnollisista siteistä? Jeesus puhuu elämän tärkeysjärjestyksestä. Ei hän anna anarkialle vapautta eikä vapauta ihmistä kunnioittamasta pyhiä asioita. Mutta hän osoittaa, miten pyhää on elämä. Jeesus vetoaa kuulijoidensa omaan harkintaan: miten itse teette? Hän ei vapauta ihmistä harkitsemasta elämän oman lain mukaan, sen lain, jonka mukaan elämää tulee suojella. Sitä myös viime kädessä palvelevat kaikki Jumalan käskyt. Mutta Jeesus vapauttaa ihmisen uskonnollisesta rimpuilusta Jumalan edessä. Hän vapauttaa ihmisen kiertymästä itsensä ympärille.

Jumalan edessä ei ihminen kykene täyttämään kaikkia käskyjä, oli hän miten pyhä tahansa. Jumalan laki on täydellinen ja ihminen heikko ja vajavainen; vielä enemmän, hän on syntinen eikä voi vaatia pelastusta, ikuista elämää oman itsensä perusteella. Mutta hän voi kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla häneltä armoa. Kristuksen rakkaus vapauttaa hänet uskomaan, luottamaan ja kiittämään. Armo vapauttaa hänet myös palvelemaan lähimmäistään ja asettamaan itsensä tämän puolesta alttiiksi vaikka vaaralle.

Te kaatuneiden omaiset, sotalesket ja sotaorvot menetitte läheisiänne sodassa. Siitä on jo kauan, mutta yhä puolison, isän, isoisän, sedän tai veljen kaatumisen muisto kulkee mukana. Se jätti aukon, jota vain osaksi pystyy täyttämään se ajatus, että tuo henki annettiin toisten elämän suojelemiseksi. Te olette niitä, joiden elämän suojelemiseksi aiempi sukupolvi joutui omansa vaarantamaan ja jopa uhraamaan.

Kaatuneita muistetaan kunnioituksella ja sankarihautoja hoidetaan rakkaudella. Sodasta selvinneet harvemmin ovat kuitenkaan rohjenneet pitää itseään sankareina. Pikemminkin Suomen sotilas on aina jäyhästi kiusaantunut, kun häntä on kuuliaisen palveluksensa vuoksi haluttu korottaa jalustalle ja seppelöidä kunnialla. Maata puolustettiin, koska se oli velvollisuus. Oma henki pantiin alttiiksi, koska sillä oli merkitystä toisille; niille jotka luottivat, että jonkun on se tehtävä, muuten voimme kaikki olla hukassa. Myös oman sielun eheys ja hyvä omatunto pantiin alttiiksi henkiselle haavoittumiselle ja särkymiselle, kun oli pakko puolustaa omien elämää surmaamalla toisia. Mutta muuta mahdollisuutta ei tehtävään komennetuille annettu. Siinä on sodan tragedia; se haavoittaa myös ne, jotka rintamalla välttävät luodit. Ja kaatuminen sodassa haavoittaa myös jälkipolvet.

Velvollisuuden tunnosta toisia kohtaan ja sitoutumisesta puolustamaan jälkipolvien elämää syntyy kuitenkin uusi käsitys vapaudesta. Se katsoo pidemmälle kuin se nykypäivänä kovin yleinen, mutta kapeampi ja latteampi käsitys, että jokaisen on saatava toteuttaa omaa elämäänsä haluamallaan tavalla.

Jumala on uskollinen armollisuudessaan sukupolvesta toiseen. Joka uskoo Jumalaan, luottaa häneen myös tulevien polvien tähden ja täyttää velvollisuutensa lapsia ja heidän lapsiaan kohtaan. Vapaus merkitsee vapautta yhteiseen elämään sukupolvien jatkumossa. Vapautta ei olekaan tehdä vain sitä, mihin itsellä arvioidaan olevan ikioma oikeus; oikeus tulla onnelliseksi. Miten ihminen voisikaan tulla onnelliseksi muuten kuin osana ihmisten yhteisöä, näkemällä elämänsä kuuluvan yhteen toisten kanssa?

Onnelliseksi ei voi tulla tavoittelemalla vapautta muista, ei ostamalla, vaihtamalla, kuluttamalla milloin rahaa, milloin ruokaa, luomakuntaa tai ihmissuhteita – ja kuluttamalla lopullisesti omaa elämäänsä ja omaa onneansa. Sen sijaan, kun sydän vapautuu palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä, siitä seuraa myös elämän mielekkyys. Vastoinkäymisillä ja menetyksilläkin näyttää silloin olevan tarkoitus, tulevien polvien elämä.

Mutta opettaako Jeesus pelastamaan vain omat lapset? Ovatko vain he hädästä autettavia? Jos jonkun toisen poika tai härkä putoaa kaivoon meidän edessämme, emmekö kävisi nostamaan? Jos meiltä etsii apua joku, joka on hädässä, eikö meidän ole autettava häntä ja suojeltava hänen elämäänsä? Juuri sitä Jumala meiltä tahtoo. Se on tärkeämpää kuin pyhinä pidettyjen käyttäytymissääntöjen noudattaminen.

Jumalan uskollisuus ja rakkaus ulottuu sukupolvesta ja sukukunnasta toiseen. Koko maailma ja sen ihmiset kuuluvat hänelle. Siksi emme Jumalaa palvellessamme voi suhtautua toisiin ihmisiin ikään kuin emme olisi myös heidän elämästään vastuussa. Hätään ei ketään sovi jättää, ei toisten lapsia yhtä vähän kuin omiakaan. Velvollisuus ja vapaus näkevät eteenpäin sukupolvien yli, mutta myös sivuille muiden ihmisiä erottavien rajojen yli. Tässä uskossa nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.

Tampereen kapitulin sivulle:
https://tampereenhiippakunta.fi/velvollisuus-ja-vapaus-nakevat-sukupolvien-yli/


Pdf-tiedostona...imuroitavissa



Hämeenlinna 2016

Vanajankirkon kuoro johtajana Markku Sintonen ja säestäjänä Anita Aronen

VAARI VAINAAN KANNEL
Konsta Jylhä

Löysin mummon ullakolta vanhan kanteleen.
Kurkihirren alla varmaan vuosia riippuneen.
Sen on tehnyt taidoillaan
vaari vainaa aikoinaan.
Mummo kertoi tarinan sen kiikkutuolissaan.

Mummo kaivoi piirongista kirjeen kauhtuneen
Nuorukainen Kannakselta kirjoitti vaimolleen:
Kahden viikon loman sain jälkeen ensi perjantain.
Pojalleen tuon rintamalta lahjaksi kanteleen.
Mummo luki vaarin kirjeen pienelle lapselleen.
Poika valvoi ikkunasta raitille katsellen.
Koitti aamu sunnuntain saapui kotiin - kannel vain.
Viesti kertoi vaarin taisteluissa kaatuneen.

Poika joutui ikävän vain rintaansa hautaamaan.
Rauhan alkaessa kasvoi työhönsä tarttumaan.
Kiire täytti kourat näin.
Kurkihirren alle jäi kannel,
jota nuori mies ei ehtinyt soittamaan.

Kerro mulle mummo vielä soitosta kanteleen.
Näytä kuinka vaari vainaa otti sen polvilleen.
Mummo hiljaa hyräili sormin herkin säesti
vaari vainaan kiitoslaulua Luojalleen
Isäni ei ehtinyt siis näppäillä kanneltaan.
Voisko vaarin lapsenlapset oppia soittamaan?
Löytäisinkö vielä sen kiitollisen sävelen?
Kuulisitko Herra vaari vainaan ja Suomen maan?
Löytäisinkö vielä sen kiitollisen sävelen?
Kuulisitko Herra vaari vainaan ja Suomen maan.




Hämeenlinna 2016

Esirukous Aune-Inkeri Keijonen




Hämeenlinna 2016

Kastetuille lapsille kiinnitettiin oma lehti tähän puuhun.



Hämeenlinna 2016

Kuolleille sytytettiin kynttilä tämän puun oksille.


Hämeenlinna 2016




Hämeenlinna 2016


Kolehti kerättiin Kaatuneitten Omaisten Liiton hengelliseen työhön ja kolehdin kantajat olivat Kanta-Hämeen Sotaorpoyhdistyksen jäseniä.



Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016

Ehtoollisen jakajina piispa Matti Revon ja khra Timo Kalajan lisäksi olivat sotaorpopapit Aulis Harju, Jaakko Kauppila, Aune-Inkeri Keijonen,Erkki Marttinen, Anja Mastosalo ja Matti Tuomisto.





Hämeenlinna 2016


Hämeenlinna 2016



Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016


Hämeenlinna 2016



Hämeenlinna 2016





Hämeenlinna 2016



Hämeenlinna 2016





Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016


Hämeenlinna 2016




Hämeenlinna KOL Piispanmessun
alku- ja loppukulkueen
ja seppelpartion lähettämisen
videolinkki...




* * *


LOUNAS KULTTUURI- JA KONGRESSIKESKUS VERKATEHTAAN
"ISO HUVILA"- RAVINTOLASSA




Hämeenlinna KOL





Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL






Hämeenlinna KOL






Hämeenlinna KOL






Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL

Sibelius-opiston oppilaiden käyrätorvikvartetti






Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna  KOL







Hämeenlinna  KOL



2. kerroksessa



Hämeenlinna KOL






Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL







Hämeenlinna KOL



* * *


PÄÄJUHLA VERKATEHTAAN VANAJA-SALISSA KLO 14





Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016
Kaartin Soittokunta johtajana musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola
Juontaja Pauliina Niemi






Hämeenlinna 2016








Hämeenlinna 2016

Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Timo Kenakkala







Hämeenlinna 2016








Hämeenlinna 2016

Kaatuneitten Omaisten Liiton puheenjohtaja Hannu Niskanen


AVAUSSANAT
 
Kunnioitettu rouva ministeri, arvoisat sotalesket, sotaorvot ja muut kaatuneitten omaiset, hyvä juhlayleisö.

Kaatuneitten Omaisten Liiton työn katsotaan alkaneen helmikuussa 1945 Helsingissä pidetystä sotaleskien neuvottelusta. Liitto olikin alun perin leimallisesti sotaleskien järjestö, jonka jäseninä luonnollisesti toimi myös muita kaatuneitten omaisia. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana jäsenistö on kuitenkin tapahtunut suuri muutos. 11-tuhantisessa joukossamme on enää runsaat sata, jo korkeassa iässä olevaa sotaleskeä. He ovat kunniakansalaisiamme, joiden elämän illassa tahdomme olla tukena ja joiden perintöä tahdomme kunnioittaa ja vaalia. Iloitsemme siitä, että joukossamme on myös muita kaatuneitten omaisia, sisaria, veljiä ja muita sukulaisia.

Liittomme jäsenten enemmistön muodostavat kuitenkin nykyisin sotaorvot.  Muutosta 2000-luvun kuluessa kuvaa omalla tavallaan se, että tänä syksynä moni Kaatuneitten Omaisten Liittoon kuuluva sotaorpoyhdistys viettää 15-vuotisjuhlaansa.

Rekisteröityjä sotaorpoja on noin 16.500. Kaikki eivät siis ole liittyneet liittomme jäsenyhdistyksiin. He kaikki ovat kuitenkin menettäneet sodan seurauksena toisen tai molemmat vanhempansa. Tutkimusten mukaan useimmat heistä kokivat vaikean lapsuuden. Sotaorvoilla ei ole yleensä ollut mahdollisuutta käydä läpi sotaan liittyneitä traumojaan. Heiltä on myös usein jo lapsuudessa odotettu aikuisen ihmisen työpanosta.

Sotaorpojen työhuoltolain tarkoituksena oli aikoinaan turvata lapsille sen tasoinen koulutus, jonka isä olisi eläessään pystynyt tarjoamaan.  Näin laki ohjasi koulutusvalintoja maatalouteen, teollisuuteen ja rakennusalalle. Sotaorvot eivät siten päässeet täysimääräisesti mukaan siihen nousevaan koulutuskehitykseen, joka maassamme alkoi pian sodan päätyttyä. Lisäksi tieto koulutusavustuksista tavoitti vain osan sotaorvoista. Osalla ei ollut mahdollisuuksia koulutukseen, koska he joutuivat ottamaan isän paikan maatalouden töissä tai hoitamaan pienempiä sisaruksiaan.

Liittomme hallituksen jäsenen, tohtori Kaija Sepposen tutkimuksen mukaan sotaorvot ovat aloittaneet työnteon jo varhain, mutta eläkkeeseen oikeuttavia työvuosia on vähemmän. Puolet sotaorvoista pystyi olemaan työelämässä viralliseen eläkeikään saakka. Heidän tekemänsä työ oli pääasiassa fyysisesti raskasta ja sen vuoksi heillä on paljon tuki- ja liikuntaelinsairauksia.

Edellä sanotuista syistä johtuen Kaatuneitten Omaisten Liitto pitää perusteltuna sotaorpojen saamista kuntoutuksen piiriin. Asia on paitsi tärkeä, myös kiireellinen, sillä sotaorpojen keski-ikä lähenee 80:ntä vuotta. Kuntoutuksen tarve on iän myötä kasvanut.

Kuntoutuksen tarkoituksena olisi sotaorvon toimintakyvyn edistäminen ja säilyttäminen niin, että hän mahdollisimman kauan pystyisi selviytymään itsenäisesti jokapäiväisistä toiminnoista. Me toivomme siis valtiovallalta tässä asiassa myönteistä päätöstä.

Näillä ajatuksilla tahdon teitä kaikkia tervehtiä ja toivottaa keskinäisen yhteyden luomaa iloa tästä juhlasta, jonka Kanta-Hämeen Sotaorvot ja Tuuloksen Kaatuneitten Omaiset ovat meille valmistelleet.
Pdf-tiedostona...




Hämeenlinna 2016



Sibelius-opiston oppilaat Petja Ylärakkola piano ja Valtteri Tolppi viulu.



Hämeenlinna 2016








Hämeenlinna 2016

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen


Arvoisat sotalesket ja sotaorvot, hyvät kuulijat!

Sodalla on pitkä varjo. Sodan vaikutukset näkyvät yhä, vaikka meillä Suomessa on takana jo yli 70 vuotta rauhan aikaa. Teille, jotka menetitte sodassa puolisonne tai vanhempanne, sodan vaikutukset ovat erityisen konkreettiset. Kaikilla teistä on oma tarinanne. Yhteistä on, että läheisen menettäminen sodassa on suuresti muuttanut elämän suuntaa jokaisella teistä.

Olette menettäneet ennenaikaisesti teille läheisen ihmisen. Monet ovat kasvaneet aikuisiksi ilman isää, jotkut ilman äitiä, jotkut ilman kumpaakaan. Olette joutuneet kokemaan turvattomuutta ja kantamaan raskaita taakkoja. Yhden ainoan uutisen myötä koko elämä muuttui. Elämästä tuli yhtäkkiä lähes sietämättömän raskasta; silti elämän oli jatkuttava.

Sodanjälkeisenä pula-aikana lesken ja orvon leipä oli vielä kapeampi kuin muilla. Monella aineellinen asema oli suorastaan hädänalainen. Köyhyyteen saattoi liittyä myös muiden hyljeksintää ja kiusaamista. Monelle orpous kavensi ratkaisevasti opiskelumahdollisuuksia, kun opintoihin ei ollut varaa.

Sodan jälkeisessä ilmapiirissä sodan aiheuttamista menetyksistä ei myöskään ollut sopivaa puhua. Vaikeneminen ei varmasti ollut helppoa: omasta isästä tai äidistä ei ikään kuin saanut puhua. Suru oli kannettava hiljaa, vaieten.

Sotaleskien ja sotaorpojen suurta uhrausta ei ole aina riittävästi huomattu eikä sille ole annettu riittävästi arvoa. Tilanne on kuitenkin viime vuosina muuttunut parempaan suuntaan. Tutkimukset ovat lisänneet ymmärrystämme sotaleskien ja sotaorpojen kokemuksista. Kolme vuotta sitten silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko luovutti vastaavassa tilaisuudessa sotaorvoille valtiovallan kunnianosoituksen.

Kaatuneiden omaisten liitto ja sotaorpoyhdistykset ovat äskettäin saaneet päätökseen sotaorpojen rekisteröintihankkeen ja sotaorvoille on saatu oma tunnus. Tätä hanketta valtio tuki Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella.

Hyvät kuulijat!

Minun sukupolveni on siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että emme ole joutuneet kokemaan sodan kauheuksia. Me tunnemme sodan vain historiankirjoista ja vanhempien ihmisten kertomuksista tai sanomalehdistä ja television uutislähetyksistä jossakin kaukana. Olemme saaneet elää rauhan oloissa, yhdessä maailman turvallisimmista ja vauraimmista maista. Pieni Suomi onnistui sodassa kuin ihmeen kaupalla säilyttämään itsenäisyytensä ja demokraattisen valtiomuotonsa.

Sodan jälkeen Suomi oli köyhä ja sodan kaltoin kohtelema maa, mutta teidän sukupolvenne ponnisteluilla Suomi nousi vähitellen vauraiden länsimaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon. Te kannoitte kaikesta tästä raskaan vastuun ja maksoitte kalliin hinnan.

Tänä päivänä sodat ovat kaukana vierailla mailla, mutta nykypäivän tiedonvälitys tuo niiden kauhut olohuoneisiimme. Myös halki Euroopan kulkevista pakolaisten virroista osa on yltänyt Suomeen asti. Meille saapui viime vuonna ennenkuulumaton määrä turvapaikanhakijoita, väkilukuun suhteutettuna neljänneksi eniten Euroopassa. Yhteiskuntamme on nyt laitettu uudenlaiseen koetukseen.

Samalla sodan luonne on muuttunut. Meidän sotamme keskelläkin eli odotus siitä, että jonain päivänä tulee rauha, sota päättyy ja päästään jälleenrakentamaan. Nykypäivän konfliktialueilla ei usein edes tiedetä, kuka milloinkin on vihollinen, kun siviilit jäävät keskenään taistelevien ryhmien ristituleen eikä tappamiselle ole loppua näköpiirissä.

Turvapaikanhakijoiden määrät tuovat meille monenlaisia haasteita, joita hallituksessa ratkomme koko ajan. Mielipiteitä tilanteesta on esitetty monenlaisia. Monet ovat muistuttaneet myös siitä, että suomalaisiakin lähti aikoinaan sotaa pakoon esimerkiksi Ruotsiin tai Kanadaan. Yksi asia on selvä: sotaorpojen ja sotaleskien perinne ja kunnia velvoittaa meitä nykypäivänä siihen, että emme toista samoja virheitä, että emme hyväksy rasismia tai syrjintää, että annamme tukea ja apua niille jotka sitä tarvitsevat. Laitamme alaikäiset lapset varhaiskasvatukseen tai kouluun ja annamme niille, jotka eivät voi palata, mahdollisuuden tulla osaksi yhteiskuntaamme.

Hyvät kuulijat!

Sodalla on pitkä varjo. Moni teistä sotaorvoista saattoi olla vielä aivan pieni lapsi, kun isä tai äiti kuoli.

”Olen joskus miettinyt, olisiko helpompaa, jos olisi isästä edes pieni muistikuva. Kerran tulin miettineeksi, että kun isä kerran oli kotona kaksi viikkoa syntymäni jälkeen, on hän varmaan pitänyt minua sylissään. Niin minä kuvittelen itseni ihan pieneksi ja isäni syliin. Voiko ihmisellä olla sellaisesta muisto mielensä syvyyksissä?”

Näin kertoi omista ajatuksistaan eräs sotaorpo haastattelussa. Vielä erityisen vaikeaa on ollut niissä perheissä, joissa isä oli kadonnut rintamalla eikä varmuutta elämästä tai kuolemasta ollut. Isää odotettiin kotiin, hänen paluustaan haaveiltiin. Tai suru-uutinen haluttiin kieltää, siihen oli liian vaikea uskoa. Vasta kun muiden lapsien isät palasivat kotiin rintamalta ja oma ei koskaan, oma tilanne alkoi valjeta – ja niin kuin lapsia aina, erilaisuus painoi ja vaikeutti. Oli kasvettava aikuiseksi varhain, otettava vastuuta, tehtävä töitä.

Teidän sukupolvenne oppi arvostamaan edellisiltä sukupolvilta saamaansa aivan eri tavalla. Ja silti te jatkoitte raatamista, jotta vielä teidän lapsillanne olisi parempi maa ja parempi yhteiskunta.

Tästä kaikesta lausun teille jokaiselle valtiovallan edustajana mitä syvimmät kiitokset!

Puhe ladattavissa ....PDF-tiedostona






Hämeenlinna 2016

Rehtori Riitta Hietanen





Hämeenlinna 2016










Hämeenlinna 2016




Tervehdykset:



Hämeenlinna 2016

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio







Hämeenlinna 2016

Panssariprikaatin komentaja eversti Pekka Järvi







Hämeenlinna 2016

Veteraanien neuvottelukunnan jäsen ja
Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Pertti von Hertzen







Hämeenlinna 2016

Kirkkoherra Timo Kalaja






Hämeenlinna 2016

Aino-Inkeri Keijonen luovuttaa presidentin 4.6.2016 myöntämät ...kuvassa vasemmalta:

Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi Pentti Kivimäki
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansioristi Anja Mastosalo                                  
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk:n mitali Reijo Hola






Hämeenlinna 2016

Kiitospuheenvuoro Pentti Kivimäki







Hämeenlinna 2016

Päätössanat Kaatuneitten Omaisten Liiton varapuheenjohtaja Aune-Inkeri Keijonen








Hämeenlinna KOL

Tervetulotoivotus Kuopioon v 2017 Pohjois-Savon Sotaorpojen puheenjohtaja Teuvo Laakkonen






Hämeenlinna 2016

Liiton uusi historiikki ojennettiin kiitokseksi juhlan yhteistyöstä.







Hämeenlinna 2016


Maamme...



Hämeenlinna 2016






Hämeenlinna 2016





Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016







Hämeenlinna 2016
Kuvat Jaakko Harjuvaara


Ei voi muuta kuin ihailla, miten hyvin ja huolella koko päivä oli järjestetty, miten se toteutui upeassa syyssäässä, kauniissa kirkossa, väljässä ja kauniissa kongressikeskuksessa, miten ystävällisesti ja huolella kaikki juhlavieraat vastaanotettiin ja opastettiin ja kaikki tapahtumat oli suunniteltu ja toteutuivat...suuret kiitokset kaikille näkyville ja näkymättömille taustavoimille ja työryhmille - unohtumaton päivä!

* * *


ohjelma

Päivien koko ohjelma la 17. -su 18.9.2016

KLIKKAA...PDF


* * *

Kaatuneitten Omaisten Liiton sivuille

Kanta-Hämeen sotaorpojen sivuille

Hämeenlinnan kaupungin sivulle                  Hämeenlinnan seurakunnan sivulle

* * *

Sotaorpotapahtumien sivulle

www.sotaorvot.fi - etusivulle